Opintomatka Wiurilan Kartanoon

Avoinna
17.6.-28.8. ma-su klo 11-18, suljettu juhannuksena 24.-26.6.

Yhteystiedot
Wiurilan kartano, Viurilantie 126, Halikko
wiurilankesa@gmail.com
p. 041 3123369
www.facebook.com/wiurilankesa
Instagram: @wiurilankesa

Kuraattorit
Johanna Sarparanta, Jaana Saario, Satu-Maaria MäkipuroYhteistyökumppanit:
Wiurilan kartano, Salon kaupunki, Taiteen keskustoimikunta

Wiurilan kartanon historiaa

Wiurilan kartano mainitaan historiankirjoissa jo 1400-luvulla. Omistajana oli tuolloin Magnus Johansson till Wiorela. Hänen tyttärensä Elseby avioitui Henrik Flemmingin kanssa ja peri Wiurilan. Tästä lähtien Wiurila periytyi äidiltä tyttärelle 300 vuoden ajan, aina vuoteen 1787 saakka.

Vuonna 1787 vapaaherra, kenraalimajuri Magnus Wilhelm Armfelt osti Wiurilan säterin. Hän oli Armfelt suvun ensimmäinen Wiurilan omistaja. Hänen poikansa Gustaf Mauritz peri Joensuun kartanon, toinen poika August Philip Wiurilan ja Vuorentaan kartanot.

August Philip antoi Suomen ensimmäisen valtionarkkitehdin, italialaisen Carlos Bassin tehtäväksi piirtää Wiurilaan uusi päärakennus. Työ saatiin päätöseen vuonna 1811, jolloin uusklassismia edustava kartanorakennus oli valmis.

August Philipin poika Magnus Reinhold rakennutti talouskeskuksen 1835-45. Sen julkisivun luojana oli toisena valtionarkkitehtinä toiminut C. L. Engel. Magnus Reinhold avioitui Adelaiden (Vava) kanssa. Heidän muuttaessaan kartanoon, kartanossa alkoi iloinen ja välitön aika.

Kreivi Magnus Reinholdin kuoleman jälkeen hänen vanhin poikansa August otti tilan haltuunsa 19-vuotiaana. August Armfelt oli aikansa huomattava vaikuttaja sekä tarmokas maanviljelijä. Hänen aikanaan Wiurilassa oli tiilitehdas, saha, myllyjä, meijeri, viinantislaamo ja vanhin tiedetty suomalainen olutpanimo. Omavaraisen Wiurilan miljöössä toimi useita käsityöammatin harjoittajia ja omat alukset kuljettivat ulkomaille viinaa, voita, vehnää, sahatavaraa sekä muita tuotteita. Wiurilan kokonaispinta-ala käsitti tuolloin 48.000 hehtaaria, siitä noin puolet Karjalan Hiitolassa.

Viimeinen kreivi, Carl August Armfelt (k.1942) toimitti Wiurilaan sähkön ja vesijärjestelmän.Tila oli pienentynyt maan luovutuksissa sekä perintöjen jaoissa. Niinpä viljelysmaata oli enää kolmekymmentä hehtaaria ja saman verran metsää kun Carl Augustin tyttären tytär Anna Louise Standertskjöld-Brüninghaus otti suvun maat haltuunsa 1951. Nykyiseen kukoistukseensa Wiurila on kohonnut hänen ja miehensä Günter Brüninghausin ansiosta. Nykypinta-ala käsittää noin 150 hehtaaria. Tilanhoitoa jatkaa Brüninghausien tytär Anne Marie Aminoff.

Kartanon nykyisyys

Anna-Louise ja hänen puolisonsa Günter sekä lapset Susanne, Anne-Marie ja Marina muuttivat kartanoon vuonna 1968. Muutto olikin aivan erilainen kuin olisi osannut odottaa, korjauksia oli tehty viimeksi 1900‐luvun alussa. Anna-Liisa ja Günter aloittivatkin vuosia kestäneet, mittavat korjaustyöt kartanossa.

Kartanon kunnostustyöt, peltojen hoito, puutarhatyöt, marjapensaat ja viljan käsittely vaativat koko perheen panosta. Tyttäret auttoivat kartanon töissä ja lapsista keskimmäinen, Anne Marie, ajoi jo 12‐vuotiaana traktoria pellolla heinätöissä. Anne Mariesta tuli Wiurilan omistaja saatuaan kartanon 30‐vuotislahjaksi.

Vuonna 1995 Anne Marie jatkoi isänsä aloittamaa maissin viljelyä, mutta joutui suunnittelemaan myös uusia tulonsaamistapoja. Talviaika oli ongelmallista joten Anne Marie päätti ystävänsä, Hannele Niemisen, kanssa perustaa kartanon talouskeskukseen joulupuodin. Sille remontoitiin tilat entiseen tervavarastoon. Myöhemmin kartanopuodin toimintaa laajennettiin myös kesäkauteen ja sille valmistui tila talousrakennuksen vasemman siiven yläkerrasta. Puoti toimi vuoteen 2016 jonka jälkeen Wiurila Golf siirsi toimintansa kyseiseen tilaan.

Vuonna 2000 Anne Marie laajensi jälleen toimintaa Wiurilassa. Talousrakennuksen vasempaan siipeen, entiseen hevostalliin, remontoitiin upea juhlasali johon mahtuu yli 200 henkilöä. Tämän jälkeen remonttia jatkettiin keittiön ja kokoustilojen rakentamisella sekä pienellä ravintolalla terasseineen.

Rakennuksen oikeassa siivessä sijaitsi kuusi Anna-Liisan vuokra-asunnoiksi remontoimaa huoneistoa. Anne Marie perusti niiden jatkeeksi pienen hostellin hääsviitteineen sekä teki lisäremonttia asuntoihin.

Anna-Liisa oli perustanut vuonna 1997 talouskeskukseen upean hevosvaunumuseon. Vuosina 2007–2010 Anne-Marie lisäsi sen yhteyteen sepän pajaa sekä puuverstasta esittelevän osuuden. Kartanon historiallisia esineitä oli säilynyt paljon, joten yläkertaan rakennettiin myös kotimuseo jossa on esillä runsaasti käytössä ollutta esineistöä. Näytteillä on mm. upeita pukuja edellisiltä vuosisadoilta.

Vuonna 2011 Anne Marie aloitti näyttely- ja taidetoiminnan Wiurilassa yhteistyössä Salon kaupungin kulttuuritoimen kanssa. Vuonna 2015 remontoitiin kaariholviin kolmikerroksinen galleriatila ja pihan keskiössä sijaitseva viljavarasto otettiin näyttelykäyttöön. Viljavarasto on suojeltu joten se on alkuperäisessä kunnossaan ja mielenkiintoinen tutkimuskohde jo itsessään. Näyttelytiloiksi on remontoitu myös toinen viljavarasto talousrakennuksen vieressä sekä tunnelmallinen holvikaarinen maakellari.

Talousrakennus ja sen ympäristö toimivat tänä päivänä vireänä ja kauniina matkailukohteena jossa voi eläytyä kartanon historiaan, kokea taide-elämyksiä, ruokailla, yöpyä, golffata ja ulkoilla. Ryhmille on tarjolla mm. opastettuja museokierroksia.

Wiurilan yksityisen ratsastustallin omistaa Anna-Liisa Brüninghaus. Kartanon ympäristön laajat nurmikentät on vuoktattu Wiurila Golfille.

Kartanon päärakennus on edelleen Anne Marien vanhempien kotina. Päärakennuksesta ja Wiurilan historiasta voi lukea kirjasta Wiurilan kartano – kuusi vuosisataa kartanoelämää. Kirja on myynnissä Wiurilan infopisteessä.

Euroopassa 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa barokki- ja rokokooyksityiskohtia täynnä olevat rakennukset väistyivät uudelle trendille. Se oli uusklassista arkkitehtuuria, joka kreikkalais-roomalaisen estetiikan innoittamana saapui ilmaisemaan eurooppalaisen yhteiskunnan Ranskan vallankumouksen jälkeen valtaavan porvariston arvoja.